Taustaani:

Olen kasvattanut yhden pentueen; JAFF-pentue syntyi toukokuussa 2011. Kiilan pennuista kasvoi hyväluonteisia, hienosti toimivia sporttisia koiria - aivan unelmia. Valitettavasti yhdellä pennuista on epilepsia, joten jatkoa ei tällä linjalle ole tulossa. Myöskään perheen nuoremmille nartuille ei ole jälkeläisiä tulossa; Jinga on leikattu ja Prikalla on kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Koirat ovat kuuluneet kiinteästi elämääni yli 40 vuotta ja kepokin, on kulkenut jo pitkään rinnallain, töissä olen Jyväskylän yliopistossa. Lapsiperheajat ovat jo takana, joten varsin itsellisestä elämänvaiheesta nautin.

 

Kotona on nyt kolme bordercollieta. 
Agilityä harrastin 17 v. kunnes tajusin ettei laji ole minua varten, vaikka se Kiilan mielipuuha olikin. Sittemmin toko astui kuvioihin ja saan kokea hieman enemmän onnistumisen hetkiä. 
Kesällä touhuan koirien kanssa vapaa-aikani puutarhassa ja syksymmällä etsimme uutterasti sieniä. 
Kiila on ensimmäinen koiristani, jonka kanssa  syntyi ajatus pentueesta. Kasvattajakurssin suoritin alkuvuodesta 2009 ja kennelnimen sain saman vuoden lopulla. Ensimmäinen ja ainoa Jolly Agile pentue, JAFF, Fabulous Five, syntyi keväällä 2011.
        
                           

Kuvassa 2000-vaihteen nelijalkaiset Oulussa: Risse-briardi, Pit-rescue bordercollie, Minzi-collie (pina) ja Kissa, taustalla iskän ja pojan hobbyt. Ja samojedityttö, Kuuran Danja.

 

Riitta-Liisan koirat:

Kuusiviikkoinen saksanpaimenkoiran pentu, La-Jun Jedi, haettiin hiihtoloman alkuun 1971 Kirkkonummelle nelilapsiseen perheeseen koirakseni. Koiramme-lehden kautta löysin tieni kennel Lindahlin, jossa vietin melkein koko 70-luvun viikonloput ja lomat. Kennel oli sekä karanteeni- että koirien lomakoti, jossa oli parhaimmillaan koiria yli 60, omana rotunaan metsästyslinjaiset irlanninsetterit. Jedin kanssa  tokoilimme ja opettelimme PK-esteiden suoritusta. Jedi eli 11-vuotiaaksi  vanhempieni luona, kun itse aloittelin kemian opintoja Hesingissä. Kuvassa oikealla Jedi, minä toinen oikealta naapurin karjalan karhukoiran pentu sylissäni.

Vuonna 1985 otimme Jarin kanssa ensimmäisen yhteisen koiramme. Kolmevuotias samojedityttö, Kuuran Danja alias Tanja astui kotiimme Helsinkiin ja Keskuspuiston metsät tulivat tutuiksi. Tanja oli ihastuttava koira suhteessa ihmisiin ja muihin koiriin. Tanja oli todella lapsirakas, oman perheen kolme lasta ei meinannut sille riittää, koiramme oli onnessaan lastentarharyhmän piirittämänä. Ainoa ongelma oli Tanjan suuri riistavietti, koira hävisi helposti hyvien hajujen perässä omille teilleen, ja rusakoitahan kaupungin puistoissa piisaa. Tanjasta olisi tullut jopa hyvä tokokoira. Se tykkäsi noutamisesta (tosin kolme noutoa kerrallaan oli sen rajana).

Tanjan lenkit hidastuivat sen täytettyä 11, ja niin aukesi paikka toiselle lenkkikaverille. Riistaviestin  eliminoimiseksi piti seuraavan koiran olla paimenkoira. Ensimmäiseksi harrastuskoirakseni (lapset alkoi olla niin isoja, että oli taas omaakin aikaa) tuli briardityttö Boisterous Christelle, Risse, syksyllä 1994. Rissen kanssa tokoiltiin avoimeen luokkaan ja aksattiin itsemme melkein kolmosiin. 

Kolme vuotta myöhemmin  kävimme lasten kanssa katsastamassa agikouluttajani Antjen lyhytkarvaisen collien Leenan pentuja. Henni oli tuolloin 10 vuotta ja hänellä oli ollut jo jonkin aikaa harras toive: oma koira. Niinpä Leenan pitkäkarvainen tyttöpentu, Agileenas Yin Yang liittyi laumaamme jouluna 1997. Henni opetti sekä tokoa että agilityä Minzille. Minz kisasi meidän molempien kanssa agissa, tulosta vaille kolmosiin tämänkin koiran kanssa.

Saksassa asuessamme laumamme kasvoi kolmeen koiraan joulukuussa 2000.  Haimme irlantilaisen bordercollie-välityksen kautta meille australian punaisen kaatopaikalta löytyneen koiranpennun. Pit kuoli vain kuuden vuoden ikäisenä Hypertrophic_osteopathy sairauteen oireiltuaan (väsynyt ja kipuileva) sitä ennen puolitoista kuukautta.

Ihastuin naapurin abessinialaisiin kissoihin niiden sosiaalisuuden vuoksi. Yllätyin rotukissojen kovista hinnoista ja niin meille tuli Ouluun pitkäkarvainen pieni kissanpentu Pihtiputaalta syksyllä 2003. Ensimmäiset vuodet onnistuimme pitämään sen sisäkissana. Jyväskylässä remonttimiesten avustuksella kissamme karkaili parhaimpina päivinä viisikin kertaa eri reittejä pihalle. Eihän sitä sitten raaskinut enää sisälle teljetä, kun se niin nautti pihalla olosta. Ikävä kyllä kissamme hävisi (niin kuin kissat tapaa hävitä, jos niitä vapaana pitää) nautittuaan vuoden vapaudestaan.
Kesällä 2006 sekä Risse 12 v. että Pit 6 v. kuolivat parin viikon välein ja jäin ilman harrastuskoiraa.

Kun ei Suomesssa näyttänyt olevan mielenkiintoisia bordercollien pentuja vapaana, niin hain syksyllä ensimmäisen pidempään harkitun pentuni, Kiilan, Akiila Blue Heaven from Thircans Dream. Tunsin Kiilan isovanhemmat Saksan ajoilta, niin ei tullut ihan sikaa säkissä hankittua.

Vuoden kissattomuustauon jälkeen otin ihastuttavan somalin, Onnin, Kiilan seuraksi. Onnilla ja Kiilalla synkkasi hyvin (kuten edeltäjäkissallakin), mutta valitettavasti vain vuoden. Sitten Onnista kehkeytyi mustasukkaisuudessaan sen verran ikävä pomottelija, että katsoin paremmaksi antaa Onni koirattomaan kotiin.

Kiila oli ainokaisena lemmikkinä melkein vuoden Minzin otettua viimeiset askeleensa 12-vuotiaana vuoden 2010 alussa. Saman vuoden marraskuun lopussa hankimme Kiilalle Chestershirestä ihastuttavan 20-viikkoisen seuraneidin Jingan, Aculsia Star Chaser. Marraskuussa 2014 saapui Prikka Foxbartoneista täydentämään duon trioksi.

 

Vanha talo ja isohko piha kaipaavat huomiota aika lailla. Talo sai uuden keltaisen maalikerroksen kesällä 2008.